Pallontallaajat.net
Valikko

Balkan fever – paras tauti minkä voi saada!

Ah! Riemukseni yhä useampi suunnittelee reppumatkojaan kolistelemaan Euroopan itäosia. Balkan kilpailee reissumuistoissani kaikkein eniten odotukset ylittäneestä paikasta, joten suosittelen! Kerta kaikkiaa, kun vietin 10 päivää alueella, en uskonut että mikään voisi tulla yllätyksenä koska ennakkokäsityksiä ei juuri ollut. Mutta yllätyksenä tuli se, että löysin uuden suosikkimatkakohteeni johon kaipaan kokoajan taas seikkailemaan!

Joka pysähdyksellä pitkin Balkan Fever -reittiäni ilmiinnyin paikkaan, jollaista en mitenkään osannut odottaa. Arvioin että iloiset yllätykset johtuu vain siitä, että pitkin Balkania vaan on todella monipuolisesti erilaisia kaupunkeja ja maita. Eikä tuo tietenkään ole mikään ihme kun asiaa vähän enemmän ajattelee: Balkanin alueen historia on todella värikästä, valtioiden rajat usein muuttuneita ja geografisestikin vaihtelevaa sekä kansat erilaisia.

En innostu matkoillani kaupungeista, jossa esillä on vain museoitu muinaishistoria. Mikä lähihistoriassa on vikana tai vaihtoehtoisesti niin kipeää vielä, ettei sille aseteta pysyviä näyttelyitä ja muistomerkkejä?

InstagramCapture_9354ee10-dc12-4e3a-bd61-fe699277bf8a

Sarajevon murheellista historiaa ei hauta unohtaa, vaan muistaa se, jotta samaa ei koskaan tapahtuisi. Kaupungin seiniin on säästetty kranaatin jälkiä, ja taiteen keinoin on merkattu katukuvaan muistoja tuhoisista ilma-ohjusiskuista. Tämä oli yksi piirityksen tappavin, se osui turvallisena pidettyyn kauppahalliin.

 

Balkanin maiden historia on traagista. ”Balkanin ruutitynnyri” laukaisi ensimmäisen maailmansodan Sarajevon laukauksilla. Maailmansodat olisi uuden ajan murheiksi riittäneet, mutta 1990-luvulla Jugoslavian hajoaminen jatkoi aikaa, jossa vapisevat valtionrajat sekä kansat ja kulttuuriset ryhmät eivät kohdanneet. Kun me juhlittiin torilla -95 MM-kultaa, tehtiin Balkanilla Euroopan häpeälliseen historiaan jäävää jälkeä. Kaupunkia piiritettiin kolme vuotta ja toisaalla Bosnian Srebrenicassa koettiin järkyttävä kansanmurha.

Balkan toipuu märkivistä haavoistaan, mutta se tekee sen iloisesti, ylpeästi ja jokaisesta vapauden päivästä nauttien. Balkan tour on reissu, jossa tulee pää kipeäksi niistä lukuisista tarinoista joita paikalliset risaisesta nuoruudestaan kertovat. Pelästyn usein bosnialaisten mustaa huumoria. Saako näin sanoa? Heille huumori on lääkettä surkeiden aikojen jälkeen, ja tuon huumorin täyttämiä reissupäiviä parempaa ei voi matkaaja toivoa!

mostarkahvi

Tätä ihanaa turkkilaista Balkanin kahvia! Ja sitä kuuluu juoda usein ja pitkään!

montenegro

Jossain matkalla pitkin Montenegron rannikkoa

kotor

Mostarin kissa ja Mostarin Koraani

mostar

Teijon kansallispuiston jäkälät ja kutuäänet

IMG_4758Tänä kesänä aion osoittaa kunniaa suomalaisille Kansallispuistoille, ja kiertää niistä mahdollisimman monia Etelä-Euroopan hiekkarantojen sijaan. Taloudellisella tilanteella onvähän ehkä vaikutusta asiaan, mutta ei anneta tämän seikan nyt himmentää luontoiloani.

Kansallispuistojen kartalla Teijo on tuoreinta antia. Niin tuoretta, että olen itsekin ehtinyt olemaan eduskunnassa töissä kun kansallispuistoa hyväksyttiin. Se oli hienoa!

Kevät luonnossa on kiivaan säpinän aikaa ja Matildanjärven rantojen äänimaisemissa vaihteli lintujen kosiokarkelot, kevättuulipusikoissa ja pikkulehtien supina.

IMG_4658

IMG_4718    IMG_4753    IMG_4746

Teijon kansallispuistossa on paljon erimittaisia reittejä – avopuolison mittapuun mukaan kuulemma kuitenkin aika lyhyitä. Omilla luontoretkilläni tykkään rantakasveista ja korkeuseroista. Kumpaakin löytyy! Teijon kansallispuistosta erityisen tekee Mathildedal, joka on aivan viehättävä ruukkiympäristö 1600-luvun lopulta. Tämä tilapuotien ja sievien puutalojen täplittämä alue on aivan must kohde myös ei-himovaletajille. Oma reissuni oli sen verran illan puolella, ettei monikaan paikka ollut auki, mutta aivan varmasti tullaan kesällä 10 kilsan lenkin lomassa parille ruukkibisselle Mathildedaliin.

IMG_4750

Reissaaja ei ole rasisti

Hieman kärjistetty otsikko, mutta sisältää totuuden siemenen. Rasismin vastaisen viikon alussa olen muistellut erityisesti viime syksynä Albanian Tiranalaisessa bilettäjänuorten hostellissa kolmen päivän aikana käymiäni keskusteluja. Syksy oli tuonut Tiranaan reppureissaajia aivan kaikista ilmansuunnista. Euroopassa on tottunut siihen, että yleensä hostelleissa on jossain kuussa elämänsä matkaa collegen päättymisen jälkeen tekeviä jenkkinuoria, kesälomaa viettäviä eteläamerikkalaisia tai kesäkuukausina reilaavia eurooppalaisia. Albania teki poikkeuksen.

Noina päivinä Trip’n’Hostelin alakerran riippumatoissa, plyysisohvilla ja rottinkipöytien ääressä tulin käyneeksi useamman keskustelun Euroopan turvapaikanhakijatilanteesta, kuin olisin voinut mitenkään arvata. Ja Vihreänä kuntapoliitikkona olen kyllä hyvä arvaamaan tämän aihepiirin ympärillä vellovan keskustelun sävyä ja määrää.

Se on vanha klisee, että nuoret reppumatkaajat venyttävät penniä ruuasta, jotta voivat ostaa iltaisin halpaa paikallista viinaa. Mutta en allekirjoita tätä ajatusta ikinä, sillä hostellireissarit ovat aina hämmästyttävän uteliaita, kiinnostuneita ja maailman tilaa pohdiskelevia otuksia.

politics (7)

”What the fuck is wrong with Finland and Denmark anyway, aren’t you the richest of nations on Earth?” kysyi surffausta rakastava skotti australialaisen muotoilijan nyökytellessä.

Jos mulla olisi kuva Berliinin muurista, laittaisin sen tähän. Reissaaja näkee ja kokee monet ihmiskunnan synkän historian vaiheet, kun naapuria on alettu katsomaan väärän värisenä, kielisenä, etnisyytenä tai uskontoa harjoittavana.

Tuona syksynä olin hyvin masentunut polttopulloista, vihasta ja pilkasta, jota maahanmuuttovastaiset suomalaiset perussuomalaisia poliitikkoja myöten julkiseen keskusteluun kylvivät. Olin tuskaisen tietoinen siitä, miten huonosti suurimmalla osalla maailman ihmisistä asiat ovat samalla, kun kuulen suomalaisen sanovan ”ensin pitää auttaa omia ennenkuin voi auttaa omia”. Tuomitaan paljon, halutaan ymmärtää vähän.

Kuulin tuon kysymyksen hämmästyttävän monta kertaa ja se todella iskeytyi tajuntaani. Ensimmäistä kertaa en ollut ylpeä kotimaastani, vaan kiusaantunut muiden edessä. Seurasi pitkiä hyviä keskusteluja turvapaikanhakijoiden kriiseistä ja kohtaamistamme ihmisistä matkan varrella. Paikallisten suhtautumisesta pakolaisiin. Balkanilaisista, jotka muistavat kauheita sotia lähihistoriastaan ja auttavat pakenevaa häilyessään itsekin köyhyysrajalla.

Jälkeenpäin ymmärsin, mikä näissä keskusteuissa oli erityisen ihmeelistä. Ihmisryhmistä ei puhuttu alentuvasti. Ei ollut ”niitä”, puhuttiin ihmiskunnasta ja sen solidaarisuudesta.

Siksi rakastan hostellielämää ja sen otuksia. Reissaaja ei näe erilaisuutta, reissaaja näkee kiinnostavia ihmisiä ja tarinoita, joista oma ikkuna maailmaan avautuu vielä lisää. Reissaajan mielestä kenelläkään ei ole taustansa takia suurempaa arvoa elää ihmisarvoista elämää.

 

Agra + Taj Mahal + Diana

Suurmoguli Shah Jahan rakennutti kuolleelle lempivaimolleen (jep, lempivaimolleen) Taj Mahalin mausoleumiksi. Kreisiä ja traagista -sanapari kuvaa Intiassa niin hyvin montaakin asiaa, sama pätee tähän kuvioon. Turisti menee Agraan vain Taj Mahalin vuoksi. Ymmärrettävää: kyseessä on koko valtavan Intian kuuluisin nähtävyys. Jos aikaa on enemmänkin, löytyy Agrasta muutakin.

Täällä kuvattiin myös prinsessa Diana kolmekymppisenä kuuluisassa poseerauksessa yksin, juuri ennen tulevaa eroa Charlesista. Joudin itse juuri kolmekymppiskerhoon, ja samalla William & Kate suunnittelevat Intian-matkaansa. Intian kruununjalokivi tarjoilee kuuluisia globaaleja poseja siis varmasti jatkossakin.

Tässä parit vinkit ”The Taj”, kuten intialaiset sanovat, haltuunottoon. 

Mitä kuumempi, sitä aiemmin pitää sinun jonottaman Taj Mahaliin. Kuten aina, myös Tajiin pääsee länkkärit paikallisia nopeammin. Meikäläisen nestelevelit ja vatsahuolet on Intiassa aina niillä tasoilla, etten valitettavasti pysty kursailemaan tämän vapaakortin käyttämisessä. Etuiluomatuntoa lievittääse, että länkkärin pääsylippu on aina monikertaisesti paikallisen lippua kalliimpi. Tämä on ihan ok – vaikka tuhannet rupiat sumentaa auringon paahtaman aivonja huomaa jossainkohtaa tinkaavansa 20 sentistä, pitää yrittää muistaa pää kylmänä sen verran, että edes useimmiten muistaa ansiotason olevan keskivertointialaiselle nyt vaan aivan eri luokkaa.

12825285_10154056740714479_395046106_n

Se nolo poseeraus, jonka voi väittää tehneensä ironisesti 🙂

 

En ole ikinä ottanut Intiassa oppaita, koska sellaisen löytäminen reppumatkaajalle on uuvuttavaa puuhaa ja tarjonta kirjavaa – laadulta ja hinnalta. Kaikki omat kokemukseni vähänkin maksullisten oppaiden / taksiyritysten kanssa tekemisissäolosta ovat vähintäänkin huonoja, joten jos tahtoo privatourin, ei kokemuksistani ole apua.

Netissä on paljon suosituksia, millaisella säällä Taj Mahaliin kannattaa mennä. Oma matkamottoni on forget the weather – mitä huonompi sää, sitä vähemmän on väentungosta. Taj Mahalin kortteleissa on runsaasti hotelleja, joten ehdottomasti kannattaa varata yöpaikka hotellista, jossa on kattoterassibaari, ja näkymä Taj Mahalille. Siinä vierähtää lassin ääressä mukavasti istuen ja vuorokauden valon mukaan sävyjä vaihtavan Taj Mahalin seuraileminen mainiosti. Tätä ei kannata missata! Itse laskin parin vuorokauden aikana keltaisia, vaaleanpunaisia ja sinisiä sävyjä. Yöllä kekkasin Taj Mahalin olevan musta, mutta illasta olikin mangolassi vaihdettu King Fisheriin.

299

Hotellini sängyssä oli paljon ilkeästi purevia muurahaisia, joten en suosittele sitä erityisesti. Intiassa murkut sängyssä on tietystikin ihan siedettävien ongelmin kategoriassa 🙂 Sen sijaan hotellin kattobaarista oli ja kuuluukin olla kunnon näkymät. Mitä muurahaisista jos voi syödä aamiaisen tällä näköalalla?

 

Taj Mahal on kuvissa aina saman näköinen. Siksi onkin aika yllättävää, kuinka paljon mausoleumin alueella tapahtuukaan. Taj Mahal -kompleksiin kuuluu puistoa, moskeijaa, minareetteja, muuria ja valtavat punaiset sisääntuloportit.

Taj Mahal rakennettiin hengästytävässä tahdossa: vain 18 vuodessa. 1600-luvulla mogulin sotasaaliit ja orjavarannot toki mahdollistivat mitä vain. Harvassa upeassa rakennuksessa muinaisajoilta on uhrattu ajatusta sille, kuinka moni orja heitti henkensä kivipinojen painosta. Siinä missä Rooman Colosseumilla muistellaan gladiaattoriksi pakotettuja sotavankeja, ei pienen pientä muistomerkkiä ole pystytetty orjien muistolle.

12825646_10154056676894479_843598465_n

Taj Mahalin kaaria, kotkia ja kaiverruksia

Parasta Taj Mahalissa on todella lukuisat ja upeat yksityiskohdat, sekä sekä valkoinen marmori. Mausoleumin sisään on kaiverrettu hämmästyttäviä määriä jalokivikoristeita. Peukut Shah Jahanille siitä, että Taj Mahalista tehtiin valkoinen. Omaksi lepopaikakseen mogulin huhutaan suunnitelleen Yamuna-joen toiselle puolelle kopiota Taj Mahalista, mutta mustaa sellaista. En pysty edes kuvittelemaan, millanen homma olisi napsia valokuvia sellaisessa 40asteen lämpötiloissa.

433  432

Taj Mahal, eli suomeksi rakennusten kruunu

Kun nepalilainen ja suomalainen nainen keskustelivat tasa-arvosta

Naisten päivän kunniaksi haluan muistella viime syksyistä reissuani Nepaliin. Osallistuin suomalaisena edustajana demokratiayhteistyön kehitysjärjestö DEMO Finlandin kautta monikulttuuriseen ryhmään, jota koulutettiin 10 päivän ajan aiheessa Women in Decision Making.

Aihe onkin globaalisti yksi keskeisimpiä. Hillary Clinton naulaa asian ytimekkäästi: ”Human rights are women’s rights and women’s rights are human rights”. Tunnen kehityspolitiikkaa ja olen perehtynyt paljon naisten yhteiskunnalliseen asemaan erityisesti Aasiassa. Uudet ystäväni Nepalista ja Bangladeshista tutustuttivat minut rooliinsa naisena yhteiskunnassaan sekä työhönsä tavalla, jonka kautta ymmärsin, kuinka vähän pystyn samaistumaan nepalilaisen tai bangladeshilaisen naisen kokemuksiin ja kuinka silti samalla palolla ajattelemme tasa-arvosta.

fotor_(3)InstagramCapture_045a4ff4-3606-448a-bb73-9dcefa154b7bfotor_(8)

Suomen he näkivät valmiin tasa-arvon maana. Hyvinhän meillä on asiat muun muassa naisten oikeuksien ja itsemääräämisvallan suhteen, mutta tasa-arvo ei ole koskaan valmis: suomalainen nainen kärsii lähisuhdeväkivallasta eikä saa miehen kanssa samaa palkkaa. Bangladesh on suistunut tasa-arvokehityksessä taaksepäin: yhä nuoremmat tytöt joutuvat naimisiin ja naisen oikeusturva yhteiskunnassa on todella heikko. Nepalissa 0llaan välimaastossa. Naista kunnioitetaan ja naiset ovat yhteiskunnassa merkittävissä tehtävissä. Tasa-arvo kehittyy silti monissa kohdin hitaasti.

Nepalissa hyäksyttiin myrskyisän lähihistorian jälkeen syksyllä maan ensimmäinen perustuslaki. Nepal toipui sisällissodista ja tuhoisasta maanjäristyksestä, rakentaen samaan aikaan nuorta demokratiaa. Nepalin poliittinen tilanne ansaitsi oman blogikirjoituksensa erikseen.

Naisjärjestöillä oli odotuksensa perustuslain suhteen, mutta he joutuivat pettymään. Nepalilainen feministi Manjushree Thapa avaa koskettavan omakohtaisesti pettymystään tekstissään Women have no nationality. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Nepalissa syntynyt Thapa kokee maan naisjärjestöjen tapaan maansa pitävän häntä toisarvoisena mieheen nähden. Perustuslaissa vahvistettiin vanha tapa – lapsi ei voi periä äitinsä kansalaisuutta, ainoastaan isänsä. Näin ollen yksin lapsen saavan äidin lapsesta tulee maaton. Nepalilaisen nainen, joka saa lapsen ulkomaalaisen (usein intialainen) miehen kanssa, lapsesta ei voi tulla Nepalin kansalainen. Nepalilainen mies sen sijaan voi saada lapsen ulkomaalaisen naisen kanssa ja siirtää kansalaisuuden jälkikasvulleen.

Pykälä syrjii naisia ja vahvistaa patriarkaalista yhteiskuntaa. Nepal, jonka kansa niin toiveikkaasti jälleenrakentaa maanjäristyksen aiheuttamia tuhoja ja työskentelee demokraattisen kehityksen eteen, jää jälkeen tasa-arvokehityksessä, vieläpä perusruslain kautta.

WP_20151009_14_36_11_SelfieWP_20151003_13_40_03_ProInstagramCapture_f945da44-391d-4064-adfb-8898cc3ebf28

Tasa-arvon eteen on taisteltu. Sen puolustamisen takia on kuoltu.

 

Tämän usein unohtuvan totuuden eräs kouluttajistamme lausui meille kaikille naisille: nepalilaisille, slovenialaisille, bangladeshilaisille ja suomalaisille. Kaikille yhtä totta nyt ja aina.

fotor_(5)

 

Rooman museot – suunnittele niin et kadu!

Rooma on iso ja ikuinen. Koska reissaajalla ei ikinä ole riittävästi aikaa, etenkään suurkaupungeissa, tarvitaan vähän matkastrategiaa. Strategian kanssa välttyy hukkaamasta aikaa höntyilyssä sadoilla samannäköisillä piazzoilla ja ehtii enemmän. Ja kenenpä mielestä matkan suunnittelu ei olisi lähes yhtä hauskaa kuin matka itsessään!

Rooma on valtava ulkoilmamuseo, ja koko kaupunki on itseoikeutetusti ehkäpä Euroopan historiapääkaupunki. Tässä siis valmistautumislista Rooman museoihin tutustumiseen. Viiden kohdan strategia, prego!

Rooma on tietysti antiikin, marmoripatsaiden jaupeiden frescojen ystävän unelmakohde. Itse olen latinistina antiikki-fani, mutta jossain minunkin raja tulee vastaan. Jos valitsee matkaoppaan ”näissä viidessä sinun pitää vierailla” -listaukseen, päätyy kilometrien mittaisille patsaskavalkadeille. Lopulta mikään kivi ei enää säväytä. Niinpä ensimmäinen Rooman museoihin tutustujan sääntö on

1. KOHTUUS

Valitse listaasi museoita ihan maksimissaan sen verran kuin kuvittelet olevan realistista käydä. Roomassa siirtyminen paikasta toiseen on nopeaa, mutta miksi veisit aikaa lomaromanssiltasi italialaisen pizzan kanssa näännyttääksesi itsesi Michelangelon perässä juosten?

WP_20160214_123

Vatikaanin museon upeita kattofreskoja

2. VAIHTELU

Roomassa on hyviä museoita jotka esittelevät myös muutakin nähtävää kuin antiikin aikakautta. Se voi olla hyvää vaihtelua myös. Itselleni on sattunut pahat museoöverit, jotka eskaloituu ”ahaa, raunio” -toteamukseen. Vaihtelu siis virkistää! The Guardian on listannut pelkästään ei-perinteisiä Rooman museoista.

Oma suosikkini on Italian yhdistymisestä kertova museo Il museo del Risorgimento. Tämä tuore tapaus avaa viimeinkin Italian yhdistymsien kiinnostavaa vaihetta. Antiikin aikojen jälkeen kun Italiassa on tapahtunut vaikka ja mitä. Museo sijaitsee Rooman keskustaan Vittorio Emanuele II muistoksi rakennetussa ”kermakakussa”, kuten italialaiset pröystäilevää valkoista monumenttia kutsuvat.

Museo on sopivan kokoinen ja kertoo paljon mm. Giuseppe Garibaldin urotöistä. Monumentin katolla on upeilla näköaloilla varustettu katettu kahvila, sekä näköalahissi huipulle asti. Vaikka Roomassa näköala kaupungin ylle löytyy helposti monilta kukkuloilta, kannattaa tämä hissimatka ehdottomasti kulkea.
WP_20160214_055

Altare della Patria – Vittorio Emanuele II monumentin katolla

3. SUUNNITTELU

Pahin virhe minkä voi tehdä, on lähteä muina naisina ja miehinä Vatikaanin museoihin. Se ei ole mikään vitsi, että Vatikaanin muurilla turistia odottaa pahimmillaan useamman tunnin jono. Kannattaa todellakin selvittää nokkelimmat ajat mennä suosittuihin kohteisiin ja tsekata saako pääsylipun ostettua etukäteen jonot välttääkseen. Vatikaanin kohdalla vastaukset ovat ”aamulla” ja ”pieneen ekstrahintaan kyllä”. Trust me, et ole ainoa joka tahtoo Sikstiiniläiskappeliin.

WP_20160213_022

Vatikaaninen museoiden ihmisvilinää voi paeta hetkeksi Paavin pihalle

4. MUISTA SAFKATA

Kuinka ikävää olisi yrittää ihastella muureja huutavassa nälässä tai syöksyä museon ulko-ovista ekaa vastaantulevaan katupizzapaikkaan, jossa on menu kuudella kielellä? Roomassa paikallisten suosimia ruokamestoja kyllä löytyy ihan keskeisistä turistirysistäkin, mutta ei vahingissa. Samalla kun suunnittelee vierailukohteita, täytyy ylös puhelimen karttoihin merkata hyvät ruokatärpit. Sillä viisiin nauttii esimerkiksi matkalla Vatikaanin pääovea ihanat 3 euron pastat!

WP_20160214_143

Koska pizza on kuitenkin tärkeintä

5. POISTU HISTORIALLISESTA KESKUSTASTA

Rooma on enemmän kuin ne perinteiset. Modernin taiteen museoita löytyy historiallisen keskustan ulkopuolelta ja mikäs sen mukavampaa kuin nähdä vähän muutakin mestoja, jossa voi joutua jopa törmäämään iha oikeisiin kaupungin asukkaisiin! Omilla reissuillani en ole ehtinyt vielä tsekkaamaan keisareiden kylpylöitä enkä pastamuseota, mutta molemmat kuulostavat käymisen arvoisilta, ainakin viihdearvoltaan!

InstagramCapture_9dc56c0a-0ea3-4c88-ab86-9e0d0d646dff

Testaccion vahtikoira

Talvi Roomassa, Rooman talvi

Rooman talvi on suomalaiselle juuri sopiva, koska se on vähän niinkuin meikäläisten kolea kesä. Välillä paistaa aurinko ihoa kuumottaen, seuraavana päivänä on jo kovat sateet. Pääsääntöisesti aika viileää.

Ystävänpäivän pako Roomaan täytti nämä tunnusmerkit, ja aamuisin oli samat fiilikset kuin vappuviikon koettaessa: miten laittaa mahdollisimman lämpimät vaatteet ja samalla näyttää coolin keväiseltä?

Suosittelen kyllä ehdottomasti Roomaa ja muitakin Euroopan pääkaupunkeja lämpimästi marras-maaliskuun reissuihin. Roomaan tutustuminen näin on suorastaan viisasta: kivisessä kaupungissa ei ole tukahduttavan kuuma, nähtävyyksiin joutuu maksimissaan lyhyeen jonoon ja hyviin ravintoloihin voi tehdä pöytävarauksen paikan päällä.

Forum Romanum: Rooma talvella

Forum Romanum: Rooma on talvella hiukan valoton, mutta sateesta vihreä

WP_20160213_022

Mutta aurinko saa hetkensä, ja kunnolla silloin saakin! (Vatikaanin puutarha)

Ja jopa ensimmäisten kirsikankukkinen näkeminen on mahdollista. Varmaan jotain 4 kuukautta ennenkuin Suomessa! (Testaccio)

Testaccio Rooma

 

Yllätyksenä ystävänpäivä Roomassa!

Minnekään ei pitänyt vähään aikaan mennä… Joten yleensähän juuri silloin tapahtuu jotain sellaista, kuten yllätysmatka Roomaan. Olen aika ahdistunut tulevasta pyöreiden vuosien täyttämisestä, joten hieno avopuolisoni keksi täydellisen lääkkeen syntymäpäiväviikonlopun ahditukseen: miniloma Roomassa!

”Needless to say that Rome is one of the most romantic cities in the world. La Festa Degli Innamorati”, julistaa Retroblog. Sopii kuvioo, onhan Pyhän Valentinus, herra jonka muistoksi 14.2. on nimetty ystävänpäiväksi, roomalainen pyhimys. Tästä matkasta siis tulee potentiaalisesti aivan uudenlainen Roomakokemus!

11110974_10153282498414479_2946042926285308664_n

Itse en ole pitänyt Roomaa erityisen romanttisena kaupunkina, vaikka betonista Pariisia vieläkin vähemmän. Rooma on kovimpina turistisesongin aikoina uuvuttava paikka ja antiikin komeuden täyttämässä kaupungissa tilaa uudelle on vähän. Rooman katukuvassa ei näy sellaista niin monille muille kaupungeille jatkuvaa liikettä ja aikakausien kerrostumaa. Se on toki Rooman etu ja tehtävä: Rooma on itseoikeutetusti muisto antiikin suurmahdista, johon ei käy minkään muun paikan vertaileminen samana päivänä.

La Festa Degli Innamorati -tarjonta ei etukäteen säväytä erityisen ihmeellisesti. En ole ällöromantiikan ystävä ja vaikka Teverejoen ylittää rakkauslukkojen täyttämä silta, niin kyllä ylittää Turun Aurajoenkin. Syvällisempi haku johtaa muutamaan aidosti uniikkiin löytöön: kihloissaolevien heteropariskunntien (kuinka konservatiivista) on ollut edellisinä vuosina mahdollista saada Paavin audienssi Vatikaanissa! Siinäpä vasta olisi kovaa selfiekamaa! Tämä olkoon vinkkinä tuleville vuosille, sillä tällä kertaa paavinketale on matkalla Meksikossa.

Paavin tehtyä oharit tällä kertaa yksi ystävänpäiväperinne ikuisessa kaupungissa kuitenkin säilyy: museoihin pääsee kaksi yhden hinnalla.

Rooma taitaa olla rakkauden kaupunkina niin vakiintunut, ettei yksi Valentinuksen päivä aiheuta kaupungissa kummenpia hullutteluja. Lopulta löydän kuitenkin vuosittaisen tapahtuman, joka oikeasti kuulostaa teemaan hyvin sopivalta ja uniikilta.

12721572_10153974382209479_156227735_n

Keats-Shelley House on museo, jossa esitellään Roomaan hullaantuneita romantiikan ajan brittirunoilijoita. Espanjalaisten portaiden (Piazza di Spagna) vieressä olevassa museossa luetaan ystävänpäivisin ääneen runoilija John Keats’n lähettämiä kirjeitä rakastetulleen. Tämä voisi olla kokemisen arvoista.

Onko Rooma sittenkään one of the most romantic cities in the world? Ehkäpä sittenkin. Tie kenen tahansa sydämeen vie vatsan kautta, ja tunnetusti Rooma on kyllä hyvän ruuan ja jäätelön ystävän kaupunki. Tällä ystävänpäivän minilomalla taidan siis keskittyä hyviin lounaisiin, illallisiin ja hiukopaloihin.

 

Turku ensin

Tervetuloa uuden blogini ekaan kirjoitukseen!

Aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen kauas. Aloitan siis matkablogini läheltä, sieltä minne ana lopulta palaan. Tälle kertaa vain muutaman korttelin päähän kotihuudeilta kauniiden talvimaisemien perässä. Etenkin kaupugeissa on helppo ohittaa ydinkeskustan urbaanit luontokoteet ja rakennetun ympäristön maisemat. Ehkä myös, koska jostain syystä suomalaisista kaupugeista otetut postikorttikuvat ovat edelleen jämähtäneet jonnekin menneisyyteen ja tylsiin kuviin kaupunkien maamerkeistä.

Yksi visuaalisuuden puolesta ehdottoman aliarvostettuja paikkoja on Turun upea föri! Kunnianpalautus förille!

12498819_10153894262669479_1408556978_n

12483463_10153894263004479_2091672533_n

IMG_4414
IMG_4203