Tervehdys Pallontallaajien käyttäjät,

Kiitos kun olet ollut mukana Pallontallaajien yhteisössä. Sivuston vähäisen kävijämäärän vuoksi olemme valitettavasti joutuneet tekemään päätöksen palvelun sulkemisesta tämän kevään aikana. Keskutelumahdollisuus foorumilla päättyy maanantaina 1.2. Sivusto tullaan sulkemaan toukokuun loppuun mennessä, johon asti vanhat viestit ovat vielä luettavissa, joten nyt kannattaa käydä nappaamassa vanhat matkamuistot talteen.

Ystävällisin terveisin,
Pallontallaajien tiimi

maaliskuu 2016 - Chennai Express
Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

maaliskuu 2016

Reissaaja ei ole rasisti

Hieman kärjistetty otsikko, mutta sisältää totuuden siemenen. Rasismin vastaisen viikon alussa olen muistellut erityisesti viime syksynä Albanian Tiranalaisessa bilettäjänuorten hostellissa kolmen päivän aikana käymiäni keskusteluja. Syksy oli tuonut Tiranaan reppureissaajia aivan kaikista ilmansuunnista. Euroopassa on tottunut siihen, että yleensä hostelleissa on jossain kuussa elämänsä matkaa collegen päättymisen jälkeen tekeviä jenkkinuoria, kesälomaa viettäviä eteläamerikkalaisia tai kesäkuukausina reilaavia eurooppalaisia. Albania teki poikkeuksen.

Noina päivinä Trip’n’Hostelin alakerran riippumatoissa, plyysisohvilla ja rottinkipöytien ääressä tulin käyneeksi useamman keskustelun Euroopan turvapaikanhakijatilanteesta, kuin olisin voinut mitenkään arvata. Ja Vihreänä kuntapoliitikkona olen kyllä hyvä arvaamaan tämän aihepiirin ympärillä vellovan keskustelun sävyä ja määrää.

Se on vanha klisee, että nuoret reppumatkaajat venyttävät penniä ruuasta, jotta voivat ostaa iltaisin halpaa paikallista viinaa. Mutta en allekirjoita tätä ajatusta ikinä, sillä hostellireissarit ovat aina hämmästyttävän uteliaita, kiinnostuneita ja maailman tilaa pohdiskelevia otuksia.

politics (7)

“What the fuck is wrong with Finland and Denmark anyway, aren’t you the richest of nations on Earth?” kysyi surffausta rakastava skotti australialaisen muotoilijan nyökytellessä.

Jos mulla olisi kuva Berliinin muurista, laittaisin sen tähän. Reissaaja näkee ja kokee monet ihmiskunnan synkän historian vaiheet, kun naapuria on alettu katsomaan väärän värisenä, kielisenä, etnisyytenä tai uskontoa harjoittavana.

Tuona syksynä olin hyvin masentunut polttopulloista, vihasta ja pilkasta, jota maahanmuuttovastaiset suomalaiset perussuomalaisia poliitikkoja myöten julkiseen keskusteluun kylvivät. Olin tuskaisen tietoinen siitä, miten huonosti suurimmalla osalla maailman ihmisistä asiat ovat samalla, kun kuulen suomalaisen sanovan “ensin pitää auttaa omia ennenkuin voi auttaa omia”. Tuomitaan paljon, halutaan ymmärtää vähän.

Kuulin tuon kysymyksen hämmästyttävän monta kertaa ja se todella iskeytyi tajuntaani. Ensimmäistä kertaa en ollut ylpeä kotimaastani, vaan kiusaantunut muiden edessä. Seurasi pitkiä hyviä keskusteluja turvapaikanhakijoiden kriiseistä ja kohtaamistamme ihmisistä matkan varrella. Paikallisten suhtautumisesta pakolaisiin. Balkanilaisista, jotka muistavat kauheita sotia lähihistoriastaan ja auttavat pakenevaa häilyessään itsekin köyhyysrajalla.

Jälkeenpäin ymmärsin, mikä näissä keskusteuissa oli erityisen ihmeelistä. Ihmisryhmistä ei puhuttu alentuvasti. Ei ollut “niitä”, puhuttiin ihmiskunnasta ja sen solidaarisuudesta.

Siksi rakastan hostellielämää ja sen otuksia. Reissaaja ei näe erilaisuutta, reissaaja näkee kiinnostavia ihmisiä ja tarinoita, joista oma ikkuna maailmaan avautuu vielä lisää. Reissaajan mielestä kenelläkään ei ole taustansa takia suurempaa arvoa elää ihmisarvoista elämää.

 

Agra + Taj Mahal + Diana

Suurmoguli Shah Jahan rakennutti kuolleelle lempivaimolleen (jep, lempivaimolleen) Taj Mahalin mausoleumiksi. Kreisiä ja traagista -sanapari kuvaa Intiassa niin hyvin montaakin asiaa, sama pätee tähän kuvioon. Turisti menee Agraan vain Taj Mahalin vuoksi. Ymmärrettävää: kyseessä on koko valtavan Intian kuuluisin nähtävyys. Jos aikaa on enemmänkin, löytyy Agrasta muutakin.

Täällä kuvattiin myös prinsessa Diana kolmekymppisenä kuuluisassa poseerauksessa yksin, juuri ennen tulevaa eroa Charlesista. Joudin itse juuri kolmekymppiskerhoon, ja samalla William & Kate suunnittelevat Intian-matkaansa. Intian kruununjalokivi tarjoilee kuuluisia globaaleja poseja siis varmasti jatkossakin.

Tässä parit vinkit “The Taj”, kuten intialaiset sanovat, haltuunottoon. 

Mitä kuumempi, sitä aiemmin pitää sinun jonottaman Taj Mahaliin. Kuten aina, myös Tajiin pääsee länkkärit paikallisia nopeammin. Meikäläisen nestelevelit ja vatsahuolet on Intiassa aina niillä tasoilla, etten valitettavasti pysty kursailemaan tämän vapaakortin käyttämisessä. Etuiluomatuntoa lievittääse, että länkkärin pääsylippu on aina monikertaisesti paikallisen lippua kalliimpi. Tämä on ihan ok – vaikka tuhannet rupiat sumentaa auringon paahtaman aivonja huomaa jossainkohtaa tinkaavansa 20 sentistä, pitää yrittää muistaa pää kylmänä sen verran, että edes useimmiten muistaa ansiotason olevan keskivertointialaiselle nyt vaan aivan eri luokkaa.

12825285_10154056740714479_395046106_n

Se nolo poseeraus, jonka voi väittää tehneensä ironisesti 🙂

 

En ole ikinä ottanut Intiassa oppaita, koska sellaisen löytäminen reppumatkaajalle on uuvuttavaa puuhaa ja tarjonta kirjavaa – laadulta ja hinnalta. Kaikki omat kokemukseni vähänkin maksullisten oppaiden / taksiyritysten kanssa tekemisissäolosta ovat vähintäänkin huonoja, joten jos tahtoo privatourin, ei kokemuksistani ole apua.

Netissä on paljon suosituksia, millaisella säällä Taj Mahaliin kannattaa mennä. Oma matkamottoni on forget the weather – mitä huonompi sää, sitä vähemmän on väentungosta. Taj Mahalin kortteleissa on runsaasti hotelleja, joten ehdottomasti kannattaa varata yöpaikka hotellista, jossa on kattoterassibaari, ja näkymä Taj Mahalille. Siinä vierähtää lassin ääressä mukavasti istuen ja vuorokauden valon mukaan sävyjä vaihtavan Taj Mahalin seuraileminen mainiosti. Tätä ei kannata missata! Itse laskin parin vuorokauden aikana keltaisia, vaaleanpunaisia ja sinisiä sävyjä. Yöllä kekkasin Taj Mahalin olevan musta, mutta illasta olikin mangolassi vaihdettu King Fisheriin.

299

Hotellini sängyssä oli paljon ilkeästi purevia muurahaisia, joten en suosittele sitä erityisesti. Intiassa murkut sängyssä on tietystikin ihan siedettävien ongelmin kategoriassa 🙂 Sen sijaan hotellin kattobaarista oli ja kuuluukin olla kunnon näkymät. Mitä muurahaisista jos voi syödä aamiaisen tällä näköalalla?

 

Taj Mahal on kuvissa aina saman näköinen. Siksi onkin aika yllättävää, kuinka paljon mausoleumin alueella tapahtuukaan. Taj Mahal -kompleksiin kuuluu puistoa, moskeijaa, minareetteja, muuria ja valtavat punaiset sisääntuloportit.

Taj Mahal rakennettiin hengästytävässä tahdossa: vain 18 vuodessa. 1600-luvulla mogulin sotasaaliit ja orjavarannot toki mahdollistivat mitä vain. Harvassa upeassa rakennuksessa muinaisajoilta on uhrattu ajatusta sille, kuinka moni orja heitti henkensä kivipinojen painosta. Siinä missä Rooman Colosseumilla muistellaan gladiaattoriksi pakotettuja sotavankeja, ei pienen pientä muistomerkkiä ole pystytetty orjien muistolle.

12825646_10154056676894479_843598465_n

Taj Mahalin kaaria, kotkia ja kaiverruksia

Parasta Taj Mahalissa on todella lukuisat ja upeat yksityiskohdat, sekä sekä valkoinen marmori. Mausoleumin sisään on kaiverrettu hämmästyttäviä määriä jalokivikoristeita. Peukut Shah Jahanille siitä, että Taj Mahalista tehtiin valkoinen. Omaksi lepopaikakseen mogulin huhutaan suunnitelleen Yamuna-joen toiselle puolelle kopiota Taj Mahalista, mutta mustaa sellaista. En pysty edes kuvittelemaan, millanen homma olisi napsia valokuvia sellaisessa 40asteen lämpötiloissa.

433  432

Taj Mahal, eli suomeksi rakennusten kruunu

Kun nepalilainen ja suomalainen nainen keskustelivat tasa-arvosta

Naisten päivän kunniaksi haluan muistella viime syksyistä reissuani Nepaliin. Osallistuin suomalaisena edustajana demokratiayhteistyön kehitysjärjestö DEMO Finlandin kautta monikulttuuriseen ryhmään, jota koulutettiin 10 päivän ajan aiheessa Women in Decision Making.

Aihe onkin globaalisti yksi keskeisimpiä. Hillary Clinton naulaa asian ytimekkäästi: “Human rights are women’s rights and women’s rights are human rights”. Tunnen kehityspolitiikkaa ja olen perehtynyt paljon naisten yhteiskunnalliseen asemaan erityisesti Aasiassa. Uudet ystäväni Nepalista ja Bangladeshista tutustuttivat minut rooliinsa naisena yhteiskunnassaan sekä työhönsä tavalla, jonka kautta ymmärsin, kuinka vähän pystyn samaistumaan nepalilaisen tai bangladeshilaisen naisen kokemuksiin ja kuinka silti samalla palolla ajattelemme tasa-arvosta.

fotor_(3)InstagramCapture_045a4ff4-3606-448a-bb73-9dcefa154b7bfotor_(8)

Suomen he näkivät valmiin tasa-arvon maana. Hyvinhän meillä on asiat muun muassa naisten oikeuksien ja itsemääräämisvallan suhteen, mutta tasa-arvo ei ole koskaan valmis: suomalainen nainen kärsii lähisuhdeväkivallasta eikä saa miehen kanssa samaa palkkaa. Bangladesh on suistunut tasa-arvokehityksessä taaksepäin: yhä nuoremmat tytöt joutuvat naimisiin ja naisen oikeusturva yhteiskunnassa on todella heikko. Nepalissa 0llaan välimaastossa. Naista kunnioitetaan ja naiset ovat yhteiskunnassa merkittävissä tehtävissä. Tasa-arvo kehittyy silti monissa kohdin hitaasti.

Nepalissa hyäksyttiin myrskyisän lähihistorian jälkeen syksyllä maan ensimmäinen perustuslaki. Nepal toipui sisällissodista ja tuhoisasta maanjäristyksestä, rakentaen samaan aikaan nuorta demokratiaa. Nepalin poliittinen tilanne ansaitsi oman blogikirjoituksensa erikseen.

Naisjärjestöillä oli odotuksensa perustuslain suhteen, mutta he joutuivat pettymään. Nepalilainen feministi Manjushree Thapa avaa koskettavan omakohtaisesti pettymystään tekstissään Women have no nationality. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Nepalissa syntynyt Thapa kokee maan naisjärjestöjen tapaan maansa pitävän häntä toisarvoisena mieheen nähden. Perustuslaissa vahvistettiin vanha tapa – lapsi ei voi periä äitinsä kansalaisuutta, ainoastaan isänsä. Näin ollen yksin lapsen saavan äidin lapsesta tulee maaton. Nepalilaisen nainen, joka saa lapsen ulkomaalaisen (usein intialainen) miehen kanssa, lapsesta ei voi tulla Nepalin kansalainen. Nepalilainen mies sen sijaan voi saada lapsen ulkomaalaisen naisen kanssa ja siirtää kansalaisuuden jälkikasvulleen.

Pykälä syrjii naisia ja vahvistaa patriarkaalista yhteiskuntaa. Nepal, jonka kansa niin toiveikkaasti jälleenrakentaa maanjäristyksen aiheuttamia tuhoja ja työskentelee demokraattisen kehityksen eteen, jää jälkeen tasa-arvokehityksessä, vieläpä perusruslain kautta.

WP_20151009_14_36_11_SelfieWP_20151003_13_40_03_ProInstagramCapture_f945da44-391d-4064-adfb-8898cc3ebf28

Tasa-arvon eteen on taisteltu. Sen puolustamisen takia on kuoltu.

 

Tämän usein unohtuvan totuuden eräs kouluttajistamme lausui meille kaikille naisille: nepalilaisille, slovenialaisille, bangladeshilaisille ja suomalaisille. Kaikille yhtä totta nyt ja aina.

fotor_(5)

 

Rooman museot – suunnittele niin et kadu!

Rooma on iso ja ikuinen. Koska reissaajalla ei ikinä ole riittävästi aikaa, etenkään suurkaupungeissa, tarvitaan vähän matkastrategiaa. Strategian kanssa välttyy hukkaamasta aikaa höntyilyssä sadoilla samannäköisillä piazzoilla ja ehtii enemmän. Ja kenenpä mielestä matkan suunnittelu ei olisi lähes yhtä hauskaa kuin matka itsessään!

Rooma on valtava ulkoilmamuseo, ja koko kaupunki on itseoikeutetusti ehkäpä Euroopan historiapääkaupunki. Tässä siis valmistautumislista Rooman museoihin tutustumiseen. Viiden kohdan strategia, prego!

Rooma on tietysti antiikin, marmoripatsaiden jaupeiden frescojen ystävän unelmakohde. Itse olen latinistina antiikki-fani, mutta jossain minunkin raja tulee vastaan. Jos valitsee matkaoppaan “näissä viidessä sinun pitää vierailla” -listaukseen, päätyy kilometrien mittaisille patsaskavalkadeille. Lopulta mikään kivi ei enää säväytä. Niinpä ensimmäinen Rooman museoihin tutustujan sääntö on

1. KOHTUUS

Valitse listaasi museoita ihan maksimissaan sen verran kuin kuvittelet olevan realistista käydä. Roomassa siirtyminen paikasta toiseen on nopeaa, mutta miksi veisit aikaa lomaromanssiltasi italialaisen pizzan kanssa näännyttääksesi itsesi Michelangelon perässä juosten?

WP_20160214_123

Vatikaanin museon upeita kattofreskoja

2. VAIHTELU

Roomassa on hyviä museoita jotka esittelevät myös muutakin nähtävää kuin antiikin aikakautta. Se voi olla hyvää vaihtelua myös. Itselleni on sattunut pahat museoöverit, jotka eskaloituu “ahaa, raunio” -toteamukseen. Vaihtelu siis virkistää! The Guardian on listannut pelkästään ei-perinteisiä Rooman museoista.

Oma suosikkini on Italian yhdistymisestä kertova museo Il museo del Risorgimento. Tämä tuore tapaus avaa viimeinkin Italian yhdistymsien kiinnostavaa vaihetta. Antiikin aikojen jälkeen kun Italiassa on tapahtunut vaikka ja mitä. Museo sijaitsee Rooman keskustaan Vittorio Emanuele II muistoksi rakennetussa “kermakakussa”, kuten italialaiset pröystäilevää valkoista monumenttia kutsuvat.

Museo on sopivan kokoinen ja kertoo paljon mm. Giuseppe Garibaldin urotöistä. Monumentin katolla on upeilla näköaloilla varustettu katettu kahvila, sekä näköalahissi huipulle asti. Vaikka Roomassa näköala kaupungin ylle löytyy helposti monilta kukkuloilta, kannattaa tämä hissimatka ehdottomasti kulkea.
WP_20160214_055

Altare della Patria – Vittorio Emanuele II monumentin katolla

3. SUUNNITTELU

Pahin virhe minkä voi tehdä, on lähteä muina naisina ja miehinä Vatikaanin museoihin. Se ei ole mikään vitsi, että Vatikaanin muurilla turistia odottaa pahimmillaan useamman tunnin jono. Kannattaa todellakin selvittää nokkelimmat ajat mennä suosittuihin kohteisiin ja tsekata saako pääsylipun ostettua etukäteen jonot välttääkseen. Vatikaanin kohdalla vastaukset ovat “aamulla” ja “pieneen ekstrahintaan kyllä”. Trust me, et ole ainoa joka tahtoo Sikstiiniläiskappeliin.

WP_20160213_022

Vatikaaninen museoiden ihmisvilinää voi paeta hetkeksi Paavin pihalle

4. MUISTA SAFKATA

Kuinka ikävää olisi yrittää ihastella muureja huutavassa nälässä tai syöksyä museon ulko-ovista ekaa vastaantulevaan katupizzapaikkaan, jossa on menu kuudella kielellä? Roomassa paikallisten suosimia ruokamestoja kyllä löytyy ihan keskeisistä turistirysistäkin, mutta ei vahingissa. Samalla kun suunnittelee vierailukohteita, täytyy ylös puhelimen karttoihin merkata hyvät ruokatärpit. Sillä viisiin nauttii esimerkiksi matkalla Vatikaanin pääovea ihanat 3 euron pastat!

WP_20160214_143

Koska pizza on kuitenkin tärkeintä

5. POISTU HISTORIALLISESTA KESKUSTASTA

Rooma on enemmän kuin ne perinteiset. Modernin taiteen museoita löytyy historiallisen keskustan ulkopuolelta ja mikäs sen mukavampaa kuin nähdä vähän muutakin mestoja, jossa voi joutua jopa törmäämään iha oikeisiin kaupungin asukkaisiin! Omilla reissuillani en ole ehtinyt vielä tsekkaamaan keisareiden kylpylöitä enkä pastamuseota, mutta molemmat kuulostavat käymisen arvoisilta, ainakin viihdearvoltaan!

InstagramCapture_9dc56c0a-0ea3-4c88-ab86-9e0d0d646dff

Testaccion vahtikoira