Tänä kesänä aion osoittaa kunniaa suomalaisille Kansallispuistoille, ja kiertää niistä mahdollisimman monia Etelä-Euroopan hiekkarantojen sijaan. Taloudellisella tilanteella onvähän ehkä vaikutusta asiaan, mutta ei anneta tämän seikan nyt himmentää luontoiloani.
Kansallispuistojen kartalla Teijo on tuoreinta antia. Niin tuoretta, että olen itsekin ehtinyt olemaan eduskunnassa töissä kun kansallispuistoa hyväksyttiin. Se oli hienoa!
Kevät luonnossa on kiivaan säpinän aikaa ja Matildanjärven rantojen äänimaisemissa vaihteli lintujen kosiokarkelot, kevättuulipusikoissa ja pikkulehtien supina.
Teijon kansallispuistossa on paljon erimittaisia reittejä – avopuolison mittapuun mukaan kuulemma kuitenkin aika lyhyitä. Omilla luontoretkilläni tykkään rantakasveista ja korkeuseroista. Kumpaakin löytyy! Teijon kansallispuistosta erityisen tekee Mathildedal, joka on aivan viehättävä ruukkiympäristö 1600-luvun lopulta. Tämä tilapuotien ja sievien puutalojen täplittämä alue on aivan must kohde myös ei-himovaletajille. Oma reissuni oli sen verran illan puolella, ettei monikaan paikka ollut auki, mutta aivan varmasti tullaan kesällä 10 kilsan lenkin lomassa parille ruukkibisselle Mathildedaliin.
