Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Tirana

Reissaaja ei ole rasisti

Hieman kärjistetty otsikko, mutta sisältää totuuden siemenen. Rasismin vastaisen viikon alussa olen muistellut erityisesti viime syksynä Albanian Tiranalaisessa bilettäjänuorten hostellissa kolmen päivän aikana käymiäni keskusteluja. Syksy oli tuonut Tiranaan reppureissaajia aivan kaikista ilmansuunnista. Euroopassa on tottunut siihen, että yleensä hostelleissa on jossain kuussa elämänsä matkaa collegen päättymisen jälkeen tekeviä jenkkinuoria, kesälomaa viettäviä eteläamerikkalaisia tai kesäkuukausina reilaavia eurooppalaisia. Albania teki poikkeuksen.

Noina päivinä Trip’n’Hostelin alakerran riippumatoissa, plyysisohvilla ja rottinkipöytien ääressä tulin käyneeksi useamman keskustelun Euroopan turvapaikanhakijatilanteesta, kuin olisin voinut mitenkään arvata. Ja Vihreänä kuntapoliitikkona olen kyllä hyvä arvaamaan tämän aihepiirin ympärillä vellovan keskustelun sävyä ja määrää.

Se on vanha klisee, että nuoret reppumatkaajat venyttävät penniä ruuasta, jotta voivat ostaa iltaisin halpaa paikallista viinaa. Mutta en allekirjoita tätä ajatusta ikinä, sillä hostellireissarit ovat aina hämmästyttävän uteliaita, kiinnostuneita ja maailman tilaa pohdiskelevia otuksia.

politics (7)

“What the fuck is wrong with Finland and Denmark anyway, aren’t you the richest of nations on Earth?” kysyi surffausta rakastava skotti australialaisen muotoilijan nyökytellessä.

Jos mulla olisi kuva Berliinin muurista, laittaisin sen tähän. Reissaaja näkee ja kokee monet ihmiskunnan synkän historian vaiheet, kun naapuria on alettu katsomaan väärän värisenä, kielisenä, etnisyytenä tai uskontoa harjoittavana.

Tuona syksynä olin hyvin masentunut polttopulloista, vihasta ja pilkasta, jota maahanmuuttovastaiset suomalaiset perussuomalaisia poliitikkoja myöten julkiseen keskusteluun kylvivät. Olin tuskaisen tietoinen siitä, miten huonosti suurimmalla osalla maailman ihmisistä asiat ovat samalla, kun kuulen suomalaisen sanovan “ensin pitää auttaa omia ennenkuin voi auttaa omia”. Tuomitaan paljon, halutaan ymmärtää vähän.

Kuulin tuon kysymyksen hämmästyttävän monta kertaa ja se todella iskeytyi tajuntaani. Ensimmäistä kertaa en ollut ylpeä kotimaastani, vaan kiusaantunut muiden edessä. Seurasi pitkiä hyviä keskusteluja turvapaikanhakijoiden kriiseistä ja kohtaamistamme ihmisistä matkan varrella. Paikallisten suhtautumisesta pakolaisiin. Balkanilaisista, jotka muistavat kauheita sotia lähihistoriastaan ja auttavat pakenevaa häilyessään itsekin köyhyysrajalla.

Jälkeenpäin ymmärsin, mikä näissä keskusteuissa oli erityisen ihmeelistä. Ihmisryhmistä ei puhuttu alentuvasti. Ei ollut “niitä”, puhuttiin ihmiskunnasta ja sen solidaarisuudesta.

Siksi rakastan hostellielämää ja sen otuksia. Reissaaja ei näe erilaisuutta, reissaaja näkee kiinnostavia ihmisiä ja tarinoita, joista oma ikkuna maailmaan avautuu vielä lisää. Reissaajan mielestä kenelläkään ei ole taustansa takia suurempaa arvoa elää ihmisarvoista elämää.